25.1.2015

Juuson synttärit

Tänä vuonna synttärit jäivät flunssa-aallon jalkoihin. Olin jo ehtinyt lähettää kutsun, kun kävikin ilmi että sekä Jonnan että Mikan flunssa istui sitkeästi ja tiukassa ja Juuso oireili uhkaavasti. Kaiken kukkuraksi sairastuin itsekin - oikein kunnolla. Totesimme ettei tällaiseen tautipesään ole kenelläkään mitään asiaa ja siirsimme kakkukahveja viikolla. Valmistelut sujuivat toipilailta hyvin, pikkuhiljaa, ja saimmme kunnialla kaiken valmiiksi. Mutta vähän ennen h-hetkeä kummit joutuivat perumaan tulonsa, mikä oli suuri harmi. Mutta kahvittelimme pienellä joukolla ja vietimme mukavan iltapäivän!


Juuso leipoi tuulihatut hyvissä ajoin valmiiksi ja täytti ontoiksi paistuneet
hattuset vasta vähän ennen tarjoilua.
Täytteenä silputtua kylmäsavulohta, creme fraichea ja sitruunaa sekä
valkosipulituorejuustoa, salamia ja raastettua tuorekurkkua.

Valkosuklaa-limekakku sai koristeeksi granaattiomenan siemenet.
Maku sopii todella hyvin yhteen limen ja valkosuklaan kanssa.
Yhdestä granaattiomenasta tulee yllättävän paljon siemeniä!
Aleksanterinleivokset saivat sinisen kuorrutuksen.
Välissä on mantelitahnan lisäksi mustikkamarmeladia.

Pienen tauon jälkeen on tiedossa Jonnan synttärit ja heti perään Vaarin kakkukahvit. Sitten juhlakauteen tulee vähän pidempi katkos; seuraavat kakkukahvit juodaan maaliskuun alkupuolella - Raumalla.

11.1.2015

Új év – uusivuosi Unkarissa/2

Aattoaamuna lähdimme (Costa Coffeen kautta) Kaunotaiteiden museoon Sankarten aukiolla katsomaan laajaa Rembrandtin ja muiden alankomaalaisten mestarien maalausten näyttelyä. Tapasimme nuorten kanssa museon edessä. Vaikka netissä olikin suositeltu ostamaan liput etukäteen ruuhkien välttämiseksi, olimme niin aikaisin liikkeellä että pääsimme suoraan näyttelyyn ja ihastelemaan mestarien kädenjälkeä.

Rembrandtin lisäksi siellä oli muun muassa Frans Halsin, Van Eyckin, Ruyisdaelin ja Vermeerin töitä. Poistuessamme museo oli jo ruuhkautunut ja lippukassalla pitkä jono.

Koristekaali-istutuksia museon etupihalla
Kannatti käydä!
Taidenautinnon jälkeen suuntasimme maanalaisella keskustaan. Nuoret katosivat omille teilleen shoppailemaan ja odottamaan Wasabiin menoa.

Minulla taas alkava influenssa (joka jyllää yhä tätä kirjoittaessa) oireili ensin vatsatautina. Etsin Kirsin kanssa apteekkia, mutta ne olivat kaikki kiinni aaton kunniaksi. Ruokakaupasta sain ensiavuksi Activiaa, banaaneja ja mehua. Kirsi rakensi lounaansa nakeista, sämpylöistä ja juustosta. Hyvä että pääsin torkuille, olo oli jo parempi myöhemmin, kun piti lähteä aattoillalliselle Pata Negra -tapasravintolaan.

Földalatti eli maanalainen
Tähän väliin voin esitellä asuntomme, jonka vuokrasimme Airbnb:ltä. Sijainti oli vallan huikea, aivan keskustassa Erzsébet-aukion laidalla, kivenheiton päässä Basilikasta. Alakerrassa päivystävä "porta", ovivahti, antoi mukavan turvallisuuden tunteen – rappukäytävään ei noin vain pääsisi kuka tahansa seikkailemaan. Asunto oli kolmannessa (suomalaisittain neljännessä) kerroksessa, ja ulko-ovi sisäpihaa reunustavalla kerrostasanteella.

Asunnon huonekorkeus oli noin neljä metriä, wau! Neliöitä oli ehkä n. 60: iso olo/makuuhuone, tilava pesuhuone, iso eteinen, ruokahuone ja keittiö. Asunto oli lähiaikoina remontoitu, erittäin siisti ja puhdas, ja kaikki toimi juuri niin kuin pitikin. Kalusteet olivat omistajan äidin aikaisia vanhoja antiikkihuonekaluja, ja kaunis parketti juuri lakattu. Näkymä ikkunasta oli hieno!

Loggian pohjakerros
Olen siellä kaukana avaamassa ovea
Olo/makuuhuone 
Rappukäytävä, eli Kirsin kuntosali (sis. hintaan)
Muhkea vaatekaappi! 
Näkymä ikkunasta – miten kaunis Budapest onkaan!
Perinteinen unkarilainen ikkunatiiviste talviaikaan – varsinaista tiivistettä ei kaupoissa ole näkynyt!
Unkarilaiset sähköviritykset ovat aina yhtä mielenkiintoisen näköisiä
Torkkujen jälkeen oloni oli selvästi kohentunut – aika lähteä Kalvin térille Pata Negraan! Osa nuorista osui tuurilla samaan metroon kanssamme ja loput yhytimme Kalvinilla, samoin Joonaksen, joka tottakai lähti mukaan. Kaikki (ainakin naiset) olivat pukeutuneet vähän hienommin juhlaa varten.
Ensimmäinen kosketuksemme tapasravintolaan oli onnistunut: miten hauska oli tilata useita pikkuannoksia erilaisia herkkuja, ja laittaa sitten lautaset kiertämään pöydän ympäri. Meillä oli varmaan lähes 25 lautasta kierrossa – kaikki saivat maistaa paitsi omia valintojaan, niin kaikkea muuta hyvää!

Unkarilaiseen tapaan Pata Negrakaan ei pitänyt itsestään ulospäin suurta meteliä
Caramba! Ruokakuvia ei muistettu ottaa lainkaan, mutta tässä paikan yleisilmettä
Valitsimme monista espanjalaisista viineistä ruokajuomaksi Intohimon (sekä litran sangriaa)
Tapastelun jälkeen saimme kutsun lähteä Joonaksen suomalaisen kaverin Pentin kämpille uuden vuoden kekkereihin. Kyseessä oli hyvin suomalaishenkinen juhla: ämpärillinen nakkeja, perunoita, sipsejä ja kosolti juotavaa. Paikalla oli paljon unkarilaisia, suomalaisia ja yksi israelilainenkin vieras, enimmäkseen varmaan opiskelijoita. Puhetta riitti kovasti kaikkien kanssa ja musiikki soi niin kuin bileissä nyt pitääkin.

Joonas vasemmalla vauhdissa Pentin luona
Me vanhukset luovutimme yhdentoista aikaan – flunssa. jota vasta seuraavana päivänä tajusin potevani, sekä kylmennyt ilma yhdistettynä Tonavalta tulevaan raakaan viimaan vei halut lähteä katsomaan ilotulitusta kaupungille. Päätimme mennä asunnolle ja ihastella räiskettä ikkunasta. Komeaa pauketta olikin luvassa. Ja pauke jatkui melkein aamuun asti naapurin kotibileiden muodossa: musiikkia, hihkumista ja pölinää tuntitolkulla. Toivottavasti niillä oli kova krapula seuraavana päivänä...

2015!
Uuden vuoden päivänä flunssa (taitaa muuten olla influenssa, nyt Kirsikin ottaa siitä parasta aikaa kaiken irti) pikkuhiljaa aloitti etenemisensä, mutta olin kyllä vielä kohtuullisessa kunnossa. Iltapäivällä  mentiin syömään perinteistä unkarilaista ruokaa, eli Pesti Sörcsarnokiin Kauppahallin lähelle. Tarjoilijat jo moikkailivat minulle kun pistin pääni ravintolan ovesta sisään. Kai me olemme siellä jokin kerran käyneet...

Pesti Sörcsarnokin ankkaa, haudutettua punakaalia ja sipuliperunaa

Vuohenjuustolla täytetty kanafilee
Loppupäivä sujui Basilikan ympäristöä kierrellessä ja asunnolla pakatessa. Aukion myyjätkin purkivat jo kojujaan, he palaavat sitten taas marraskuun lopulla. Kävimme illansuussa vielä Joonaksen kanssa Nonlosossa jäähyväisteellä/limonadilla. Sitten Subwaysta iltapalapatongit asunnolle mukaan ja rentoutumaan.

Aamulla menimme vielä aamiaiselle Costa Coffee'hin. Pyysin heiltä kuumaa vettä jotta saisin juotua yhden Finrexinin,  mutta he kieltäytyivät! Kuuman veden myyminen on kuulemma kielletty, koska jotkut opiskelijat tulevat sinne omat teepussit mukanaan. No ihan renttuopiskelijaltahan minä näytänkin.

Loppu rutiinilla: taksilla nuorten asunnolle, sitten lentokentälle ja koneeseen (mukana Costa Coffeen kolmioleipiä korvaamassa Sky Bistron aiheuttaman epävarmuuden välipalan suhteen). Ja lopulta kotona! Ja flunssassa (no se ei kuulunut rutiineihin).

Új év – uusi vuosi Unkarissa/1


Joululahjamme itsellemme oli lähteä viettämään uutta vuotta Budapestiin! Mukana oli melkein koko perhe ja pari nuorten kaveria.


Finnair on muuttanut käytäntöä lentokoneruokailussaan. Ilmaista ruokaa ei enää tarjoilla Euroopanlennoilla, vaan maksullinen Sky Bistro -palvelukonsepti korvaa välipalatarjoilun. Lämpimän ruoan olisi tosin saanut kympillä ja ennalta tilaten, mutta se tuntui liialliselta aamukymmeneltä, vähän aamupalan jälkeen.
Sky Bistron valikoima (johon voi tutustua etukäteen netissä) on ihan kelvollinen ja monipuolinen. Mutta niitä ei voi varata eikä maksaa etukäteen, ja tuotteita on koneessa sitten rajoitettu määrä, eli ei voi tietää saako sen sämpylän/bagelin tms. joka kiinnostaa. Lisäksi tuotteiden maksaminen koneessa matkustaja kerrallaan oli melkoisen aikaavievää touhua. Siksi meilläkin oli mukana pasteijoita ja Tillan makit, joita söimme juuri ennen koneeseen menoa. Kyllä sillä nyt kaksi tuntia elossa pysyy...

Tillalla oli kentällä mukana tekemiään makeja – ei meille mikä tahansa eväs kelpaa!
Vielä kaksi päivää ennen matkaamme budapestilaiset nauttivat 13 asteen lämmöstä. Kun me pääsimme perille, vastassa oli liki 20 astetta kylmempi sää. Mutta siihen olimme varautuneekin.

Villasukat mukana! Asunto oli tosin oikein lämmin muutenkin
Nuoriso sai odottaa asuntonsa vapautumista pari tuntia, joten heitimme kaikkien nyssäkät Kirsin ja minun asunnolle ja lähdimme lounaalle. Läheltä löytyi tuttu ja viihtyisä Nonloso. Forralt bor, glögi, oli siellä erinomaista. Seassa myös tiraus appelsiinia, se sopii makuun hyvin!

Forralt bor – mainio unkarilainen glögi!



Mitä tuo Nonloso tarkoittaa? En tiedä.
Siirtyminen nuorten asunnolle kävi kätevästi sinisellä metrolla ja ensin hankimme matkakortit. Joonas saapui asunnon eteen toivottamaan ryhmän tervetulleeksi. Unkarilaiseen tyyliin asunnon omistajan tuttu ilmestyi myöhässä talon ulkopuolelle antamaan avaimet nuorille, kertoi kaikki olennaiset käytännön asiat, pyysi jättämään avaimet loman päätteeksi postilaatikkoon, toivotti hyvää lomaa ja katosi. Luottamus (suomalaisiin?) turisteihin on melko vahva, kun ei tulla edes asuntoon sisälle esittelemään paikkoja! Ehkä asiaan vaikutti myös se että vanhemmat olivat mukana...

Deák térin vieressä oli aika hauska versio joulukuusesta
Asunnon syynäyksen jälkeen seuraava etappi oli Kiadó Kocsma, uusi baarituttavuus jota Joonas suositteli meille. Ei hassumpi paikka, vaikka rosépohjainen glögi ei minun makuuni ollutkaan.

Kiadósta ei ollut pitkä matka päivällisravintolaamme, Kahteen Saraseeniin Nagymezö utcalla – siellä pitää käydä joka kerta, ettäs tiedätte! Saraseenin chilinen mustekalatapas on uusi suosikkini.

Yksi keskustan jouluvalopylväistä 
Andrássy-katu jouluisena
Loppuilta meni eräässä juutalaiskorttelin ravintolassa istuskellen ja jutellen – Joonas on kyllä mainiota seuraa, tullee setäänsä...



Seuraavana aamuna menin Kirsin kanssa aamiaiselle California Coffee Companyn kahvilaan Basilikan aukiolla. Veljenpoika olikin edellisen illan jälkeen niin vetämättömissä ettei siitä saatu seuraa koko tiistaipäivälle, mutta ohjelmaa meillä riitti muutenkin ihan tarpeeksi.

Kahvittelun jälkeen kävelimme Vörömarty térille, jossa joulumarkkinakojut olivat yhä auki. Turisteja parveili joka suunnassa ja matkanjohtajat keräilivät omia ryhmiään kasaan päivän koetuksia varten. Onni olla oma johtajansa! 

Tällainen on se cappuccinon vaahto


Markkinahumua: forralt bor'ia eli glögiä, ja sen seitsemän sortin lämmintä ruokaa...
Kirsi löysi New Yorkerista itselleen paidan, mutta muuten käsiin ei tarttunut muuta. Kävimme vielä kaupassa ostamassa juotavaa ja pikkusuolaista asunnolle ennen pikku huilihetkeä.

Iltapäivällä oli tarkoitus mennä syömään japanilaisittain Wasabiin. Se oli täynnä, joten siirryimme hieman länteen päin ja menimme Indigoon, aiemmilta reissuilta tuttuun intialaiseen ravintolaan. Ei yhtään huono vaihtoehto, ja tulista sen olla pitää! (nuoret pääsivät Wasabiin sitten seuraavana päivänä).

Indigo löytyy Jókai utcalta
Loppupäivä sujui basilikanaukion hulinaa seuratessa. Istuimme Platzissa glögillä katsellen ihmisten hyörinää kojuilla, ja haimme vielä iltapalaksi langósit kojulta asunnolle. Sitten punkkaan, seuraavana päivänä oli tiedossa kulttuuria flaamilaisittain...

Basilikalla oli myös seimi
Basilikan takana pääsi luistelemaan
Basilikanaukio illalla